Simo ”Simuna” Häyhä (17. joulukuuta 1905 Rautjärvi – 1. huhtikuuta 2002 Hamina) oli suomalainen sotilas talvisodassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista. Häyhän kolmen sotakuukauden aikana ampumien puna-armeijan sotilaiden määräksi on esitetty jopa 542 miestä, joskin oikeampi arvio lienee noin 200 sotilasta.
Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän ”Valkoiseksi Kuolemaksi”. Rintamalla 6. maaliskuuta 1940 Häyhä haavoittui vakavasti. Hän sai vihollisen ampuman räjähtävän luodin kasvojensa vasemmalle puolelle. Häyhän kasvojen alaosa silpoutui ja hänen leukaluunsa murskautui. Häyhä evakuoitiin tajuttomana selustaan, ja hän palasi tajuihinsa vasta 13. maaliskuuta, päivänä, jolloin rauha julistettiin.
Häyhää hoidettiin Jyväskylässä ja Helsingissä. Vamma vaati sodan jälkeen pitkällisiä hoitoja ja useita leikkauksia. Leukaluuta korjailtiin Häyhän lonkasta otetulla luulla. Vamman vakavuuden vuoksi Häyhää ei anomuksestaan huolimatta otettu jatkosotaan.

Lauri Allan Törni (28. toukokuuta 1919 Viipuri – 18. lokakuuta 1965 Kham Ducin alue, Vietnam) lempinimeltään Lasse oli Mannerheim-ristin ritari, joka palveli Suomen armeijassa kapteenina, natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa 1941 Untersturmführerinä ja vuonna 1945 Hauptsturmführerinä (kapteeni).
Yhdysvaltojen armeijassa Törni palveli kapteenina ja ylennettiin kuoleman jälkeen majuriksi. Näin Törni tuli elämänsä aikana saavuttaneeksi taistelukentillä kolmen eri maan armeijassa kapteenin arvon.
Joulukuussa 2006 Törni valittiin Suomen Sotilas -lehden lukijaäänestyksessä rohkeimmaksi Mannerheim-ristin ritareista.
United States Army Special Forces nimesi Törnin vuonna 2010 1. rykmentin kunniajäseneksi.

Aarne Edward Juutilainen (18. lokakuuta 1904, Sortavala – 28. lokakuuta 1976, Helsinki) oli Suomen vuosien 1939–1945 sodissa palvellut suomalainen upseeri, joka nousi rintamalla mitään kaihtamattoman taisteluhenkensä ansiosta legendaariseksi hahmoksi. Juutilainen oli palvellut aiemmin viisi vuotta Ranskan muukalaislegioonassa, josta ajasta hän sai lempinimen Marokon kauhu.

Aksel Fredrik Airo (vuoteen 1906 Johansson, 14. helmikuuta 1898 – 9. toukokuuta 1985) oli suomalainen kenraali, joka vastasi operaatioiden suunnittelusta talvi- ja jatkosodan aikana. Aksel Airo syntyi Turussa ja hänen vanhempansa olivat talonomistaja Otto Fredrik Airo ja Amanda Vilhelmiina (o.s. Grönlund). Aksel pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta vuonna 1917. Koulussa Airo osoitti taipumusta matematiikkaan ja suunnitteli insinöörin uraa. Hän kunnostautui myös seiväshypyssä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Airo meni teknillisten opintojen vaatimaan työharjoitteluun puoleksi vuodeksi.

Olavi Eelis Alakulppi (17. heinäkuuta 1915 Rovaniemen maalaiskunta – 19. elokuuta 1990 Petersburg, Virginia) oli suomalainenmaastohiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Alakulppi yleni talvisodan aikana vääpeliksi ja kävi upseerikoulun välirauhan aikana. Luutnantti, 6. Divisioonaan kuuluneen Jalkaväkirykmentti 33:n kaukopartiojohtaja Alakulppi nimitettiin 17. heinäkuuta 1942 Mannerheim-ristin ritariksi numero 72.
Ritari Alakulppi poseeraa saman vuoden jouluna ilmestyneen Martti Jukolan ja Hugo Valkeapään toimittaman Urheilijan Joulu -lehden (Suomen Urheilulehti nro 47) kansikuvassa. Alakulppi toimi ritariksi nimittämisensä jälkeen partisaanien vastaisen osaston johtajana, kapteeniksi hänet ylennettiin 23. syyskuuta 1944. Alakulppi osallistui myös Lapin sotaan.

Adolf Erik Ehrnrooth (s. 9. helmikuuta 1905, Helsinki - k. 26. helmikuuta 2004, Turku) oli suomalainen kenraali ja sotasankari. Hän oli myös tunnetusti kunnian mies, sekä Suomen kuuluisimpia sotaveteraaneja. Ehrnrooth tunnettiin toisen maailmansodan taisteluiden sankarina. Talvisodassa Ehrnrooth osoitti sankariutensa ja isänmaallisuutensa.
Eräässä taistelussa puna-armeijan panssarivaunut jyräsivät kohti suomalaisten asemia. Silloin Ehrnrooth otti kiväärin muutamalla panoksella, ja ampui useita venäläisiä. Panssarit kuintenkin vyöryivät eteenpäin, ja Ehrnrooth hyppäsi ratsunsa selkään, ja lähti pelottomasti ja urheasti kohti panssarivaunuja. Vaunujen lähellä Ehrnrooth hyppäsi hevosensa selästä yhden tankin päälle ampuen koko miehistön. Seuraavalla hetkellä hän meni panssarin sisään, ja tuhosi sillä loput vihollisen 40 panssaria. Jatkosodassa Ehrnrooth oli jo suosittu miestensä keskuudessa

Eino Ilmari Juutilainen (21. helmikuuta 1914 Lieksa – 21. helmikuuta 1999) oli toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimienmenestyksekkäin taistelulentäjä. Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan 94 ilmavoittoa, ja on kansainvälisissä toisen maailmansodan lentäjien ilmavoittojen vertailussa eniten pudotuksia tehnyt ei-saksalainen lentäjä. Juutilainen oli yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristinritarista.
Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari. Juutilainen oli "Marokon Kauhu" Aarne Juutilaisen nuorempi veli.

Ernst Ruben Lagus (12. lokakuuta 1896 Koski HL – 15. heinäkuuta 1959 Lohja) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Lagus toimi huoltopäällikkönä talvisodassa, sekä myöhemmin jatko- ja Lapin sodassa muun muassa Panssaridivisioonan komentajana. Sotapalveluksensa ansiosta hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 1.

Alpo Kullervo Marttinen (4. marraskuuta 1908, Alatornio – 20. joulukuuta 1975, Falls Church Virginia Yhdysvallat) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari numero 163 ja eversti sekä Suomen että Yhdysvaltain armeijassa. Hänet nimitettiin Mannerheim ristin ritariksi 4. joulukuuta 1944. Marttinen oli asekätkentäjutun avainhenkilöitä ja kuului Akateemiseen Karjala-Seuraan. Marttisen johtamaa Suomesta sodan jälkeen poistuneiden ja Yhdysvaltain armeijaan värväytyneiden miesten ryhmää on kutsuttu "Marttisen miehiksi".

Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antti Rokan esikuva. Sotilasarvoltaan Pylkäs oli alikersantti. 10. Viljam Pylkäs syntyi Karjalankannaksen Valkjärvellä, mutta muutti jo lapsena perheensä mukana Sakkolaan, Haparaisten kylään. Hän suoritti asepalveluksen Karjalan Kaartissa 6.9.1933–21.8.1934 ja sai koulutuksen konekivääriampujaksi. Talvisodassa hän palveli Er.P 6:n konekiväärikomppaniassa. Pylkäs osallistui konekivääriampujana erittäin raskaisiin taisteluihin joulukuun lopussa 1939 Keljan kylän alueella Vuoksen rannalla. Näin Pylkäs taisteli melkein oman maatilansa alueella. Pataljoona menetti Keljan taisteluun osallistuneista miehistään kolmasosan.

Vasemmalla: alikersantti Vilho Rättö (1945). Mannerheim-ristin ritareita: vasemmalta 1, kapteeni Eero Kivelä, 2, kenraalimajuri Aaro Pajari, 3, kapteeni Juho Pössi, 4, alikersantti Vilho Rättö (1945).

Sotamies Vilho Rättö nimitettiin jatkosodan alussa 3. elokuuta 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 4 ja hän oli ensimmäinen miehistöön kuuluva, jolle myönnettiin Mannerheim-risti. Hän oli tällöin panssarintorjuntatykin ampuja Jalkaväkirykmentti 27:ssä (JR 27).

Hans Henrik "Hasse" Wind (30. heinäkuuta 1919, Tammisaari – 24. heinäkuuta 1995, Tampere) oli suomalainen hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari. Wind on Suomen ilmavoimien virallisessa tilastossa toisella tilalla Ilmari Juutilaisen jälkeen 75 varmistetulla ilmavoitolla.
Windille myönnettiin Mannerheim-risti numero 116 ensimmäisen kerran 31. heinäkuuta 1943 ja toisen kerran 28. kesäkuuta 1944. Hänet ylennettiin kapteeniksi 19. lokakuuta 1943 vain 24-vuotiaana. Venäläisten suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 Wind pudotti 12 päivässä 30 viholliskonetta.

Panssarilaiva Ilmarinen oli Suomen laivaston lippulaiva vuoteen 1941 asti. Saattue purjehti etelään 13. syyskuuta 1941 reittiä, jota ei oltu ehditty ennalta raivata miinoista. Päivällä havaittiin Ilmarisen miinanraivaimeen tarttunut miina, jota ei saatu irroitetuksi käsivoimin merellä. Kun kello 20.30 pimeys koitti, ja saattueen piti kääntyä takaisin, Ilmarinen käännettiin oikean kautta, jotta raivaimeen mahdollisesti tarttunut miina ei törmäisi alukseen. Käännöksen aikana tapahtui kuitenkin voimakas räjähdys, joka tärisytti laivaa, ja vasemmalta puolelta nousi märssytornin korkuinen vesipatsas. Laiva kallistui nopeasti vasemmalle, ja kaatui vajaassa minuutissa. Laiva upposi seitsemässä minuutissa räjähdyksestä. Saattueen muut laivat pelastivat 132 veteen joutunutta, mutta kaikkiaan 271 miestä hukkui.

Hangossa käytiin kesällä 1941 puna-armeijan tukikohtaa vastaan Jatkosodan alkaessa läntisellä Uudellamaalla, suomalaisten selustassa, oli kymmeniätuhansia neuvostosotilaita. Taistelujen kiivaus muistetaan.

"Josif Stalin" oli neuvostoliittolainen 3. joulukuuta 1941 Viron rannikolla uponnut laiva.
Suomalaiset joukot olivat miehittäneet Hangon. Sieltä lähdettiin evakuoimaan lähes 5 600 sotilasta ja siviiliä. Laiva tuhoutui Viron rannikolla ajettuaan miinaan. Laivalla olleista 1 900 kuoli, ja venäläiset pelastivat noin 1 700. Rannikolle ajautuneessa laivassa elossa olleesta noin 1 800 henkilöstä suurin osa päätyi Saksaan ja 750 kuljetettiin sotavangiksi Suomeen.